lauantai 17. maaliskuuta 2012

Hyviä ja huonoja uutisia

Ollaan tämän talven aikana innostuttu Nukan kanssa oikein toden teolla valjakkourheilusta. Talven aikana ollaan käyty vähintäänkiin pari-kolme kertaa viikossa erinäisillä vetoreissuilla. Aloiteltiin ihan 1-2km kevyemmistä pyrähdyksistä ja nyt lopputalvea kohden ovat lenkit venähtäneet lähemmäs 10km. Lisäksi Nuka on päässyt talven aikana pariin otteeseen valjakoihin treenailemaan. Tästä innostuneena ostin meille jo kevättä varten uuden kickbiken, jolla olisi potentiaalia rullailla jo pidempiä matkoja kuin mihin se aikaisempi pieni rimpula kykeni. Vetokaveristakin jo kovasti haaveilen ja ihan mukavanlaisen huskyn pennelikuumeen olenkin itselleni onnistunut jo kehittelemään!


Nukahan tunnetusti ei ole koskaan ollut mikään superveturi, mutta on se hommasta kuitenkin vaikuttanut nauttivan ja innostuu kun vauhtiin päästään. Tänä talvena on ollut sitten oikea on/off meininki. Toisinaan se on ollut uskomaton ja olen saanut hehkutella miten se on pikkuhiljaa alkanut puhkeamaan kukkaan. Mutta sitten meillä on niitä päiviä kun se ei millään syty. Yhtenä päivänä päätin sitten käydä koirani läpi ja tunnustelin ja taivuttelin nenästä hännänpäähän. Lonkkien ojennusta se vaikutti hieman aristavan ja pelästyin heti, että oisko siellä jokin vikana. Toisen ulahduksen sain aikaan käydessäni läpi selkää, rintarangan loppuosan paikkeilla. Tämä toistui joka kerta, muu selkä oli ok. Mieleeni muistui myös viimekesäiset mystiset satunnaiset oikean etujalan ontumiset, joka meni aina itsellään ohi. Ontuminen esiintyi yleensä pitkien koirapuistotemmellysten jälkeen, enkä koskaan löytänyt jalasta mitään vikaa tai aristusta. Päätin kuvauttaa koiran. Varasin ajan virallisiin lonkka- ja kyynärkuviin ja varmuudeksi epävirallisiin selkäkuviin.



Suurin pelkoni oli, että lonkissa on jotain vikaa. Huoli oli myös suuri mitä selkäkuvista paljastuisi, kun viimeaikoina on paljastunut uusia spondyloositapauksia huskeissa. Kuvausten jälkeen käytiin eläinlääkärin kanssa kuvat läpi ja hän sanoi, ettei lonkissa tai kyynärissä ole mitään oireita selittävää eli hyvältä näyttivät. Hän ei lähtenyt arvioimaan kuvia sen tarkemmin, sillä se on kuitenkin Kennelliitto josta se viimeinen tuomio annettaisiin. Turha siihen on mitään mennä väittelemään, että millaisina ne sinne lähtevät. Jäätiin siis odottelemaan virallista lausuntoa niiden osalta, tärkeintä kuitenkin ettei mitään huoletuttavaa löytynyt!

Selkäkuvissa näyttikin sitten T13-L1 (eli juurikin siinä rintarangan loppuosassa, josta Nuka ulvahti paineltaessa) välissä olevan luupiikki, muutoin nikamien lukumäärä ja muoto normaali. Aivan varmaksi ei voinut todeta, sillä muutos oli niin pieni mutta kuvan ja oireiden perusteella voitaisiin epäillä lievää spondyloosia. Eläinlääkäri sanoi, ettei näin lievä spondyloosi välttämättä aiheuta vielä sen suurempia oireita. Voi kuitenkin olla, että meneillään olisi kivulias kehitysvaihe joka ärsyyntyy vedon aiheuttamasta nytkähtelyistä. Huomioitavaa on, ettei Nuka ole oireillut juuri muulloin kuin vetohommien yhteydessä tai silloin viime kesänä riekuttuaan pitkään irti koirapuiston kallioilla. Fysioterapeutti sitten totesi, että veto onkin juuri se pahin selkään kohdistuva rasitus kun kyseessä on spondyloosi. Nyt sitten suunitelmana olisi jättää vetohommat hetkeksi sivuun ja seurata spondyloosin mahdollista kehittymistä. Sillä mikäli on kehittyäkseen, niin kehittyisi nyt sitten äkkiä. Kivuliain vaihe on juurikin se kehittymisvaihe ja kun spondyloosi on ikäänkuin "valmis" niin rangastahan tulee vain entistä vahvempi, vaikkakin kankeampi. Fysioterapeutin mukaan Nukan lihaksisto on erittäin hyvässä kunnossa ja nyt riittääkin hieronta ja lihaksiston ylläpito muilla keinoin kuin vedättämällä. Selkälihakset tuolta alueelta onkin ihan jumissa. Seuraavaksi varmistetaan sitten ortopediltä, että mikä olisi sopivin ajankohta uusintakuvaukseen ja spondyloosin kehittymisen arvioimiseen. Sitten nähdään miten meidän vetohommien käy.

Fiilistelläänpä nyt vielä meidän tämän talven toista valjakkoreissua pari viikkoa takaperin. Kiitos Kari ja muut mukana olleet! Meillä oli hurjan hauskaa, Nukakin näytti nauttivan :) Toivotaan, että me joskus vielä...

(Lisää kuvia: http://oursibes.pictures.fi/kuvat/Valjakkourheilu/Kyt%E4j%E4/)

Nuka ja Kiana odottelemassa uutta kierrosta

Fumikokin oli mukana hurmaamassa!

Kahdeksan koiraa. Johdossa Veera ja Nero, eka vauhtipari Pumpuli ja Foxy,
  toisessa vauhtiparissa Kiana ja Nuka ja pyöräparissa Luca ja Nala.




Sit läks! Nuka ei vielä ihan mukana menossa..

Fenixin pitää vielä vähän kasvaa.

Tullessa jo ihan eri meninki Nukalla!

Sieltä se tulee! Innoissaan :)

Hymyssä suin ;)

Tärkeintä on kunnollinen viilennys lenkin päätteeksi!

Niin ja ne hyvät uutiset! Kennelliitolta tuli terveiset lonkat A/A ja kyynäret 0/0 !!

7 kommenttia:

  1. Onnea hienoista lonkka ja kyynär tuloksista!
    Harmillista jos innostus veto harrastukseen katkeaa näin yllättäen, toivottavasti pääsette kuitenkin vielä tulevaisuudessa yrittämään.

    VastaaPoista
  2. Hienot tulokset lonkista ja kyynäristä! Harmi tuo selkä :/ Toivottavasti ei menoa tule haittamaan.

    Ihan älyttömän ihana tuo toka vika kuva Nukasta!

    Mä kävin toissa viikolla lapissa palluttelemassa husky-parkissa pentuja ja aikuisia. On ne vaan ihania! Siellä oli tosin moni koirasusia mitä käyttivät. Suden ja huskyn sekoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hieman mieltä lohdutti saada noin hyvät tulokset lonkista ja kyynäristä :) Toivotaan tosiaan, ettei tuo selkä tulisi menoa haittaamaan ainakaan vielä vuosiin!

      Voi :) Huskyt on kyllä mukavaa sakkia! Yhä harvenevassa määrin noissa safariyrityksissä vissiin enään on puhtaita huskyja. Suurin osa alaskalaisia (huskysekoituksia). Koirasudetkin näyttävät yleistyvän, mutta en tiennytkään, että niitäkin valjakkohommiin käytettäisiin.

      Poista
  3. hyvä että tuli hyvät tulokset Nukalle. :) on se vaan niin komea dogi (: oon tässä kanssa taas intoillut siperialaisista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuka kiittelee kehuista! Juu kyllä tuli hyvä mieli tuloksista :) Ja tuosta huskyintoilusta.. näyttäisi olevan herkästi tarttuva ja parantumaton sairaus ;)

      Poista
  4. Voi harmin paikka tuota nikamamuutosta! :/ Itsekin kuvautin Ninjan selän lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä ihan vain varmuuden vuoksi, jos sitä joskus jalostukseen käytetään. Enemmän selän ongelmat kuitenkin vaikuttaa kuin vaikkapa C-lonkat! Toivottavasti Nukan selkä vertyy eikä se olisi kipeä jatkossa! Ja onnittelut terveistä nivelistä. :)

    VastaaPoista