perjantai 20. huhtikuuta 2012

Uusi elämä

Johan on tullut laiskoteltua blogin päivittämisen suhteen, joka tosin meidän tapaksessa tarkoittaa vain sitä, ettei ole riittänyt aikaa. Olen rikkipoikkiuupunut ja jo tämä kirjoittaminen vaatii ponnisteluja! Ja ei, vaikka töidenkin osalta on riittänyt hommaa niin nyt puhun vapaa-ajastani ja fyysisestä uupumisesta, meidän uudesta elämästä ilman vetoharrastusta.

Viimeksi päivittelinkin Nukan spondyloosiepäilystä ja tämän myötä toistaiseksi romukoppaan heitetystä vetoharrastuksestamme. Koko talvi ehdittiin ahkerasti treenata uusissa maisemissa ja päästy uudelleen homman makuun, niin tuli täys stoppi. Niin ja sehän ei tarkoittanut kuin vetohommien keskeytymistä, muutoinhan tuo koira on elämänsä kunnossa.. Siinä sitä olikin alkuun pähkäiltävää, että miten purkaa energia tästä eteenpäin ja koittaa vieläpä pitää kuntoa edes jotenkuten yllä. Pari viikkoa koitin vain pidentää kävelyitämme ja pitää Nukaa metsälenkeillä flexissä, sillä irti sitä ei voi päästää, joka tietenkin olisi hieman helpottanut asiaa. Epätoivo oli iskeä kun flexillä riuhdotut olkapääni oli antaa periksi ja aiemmin kävelyillä hyvin käyttäytynyt koirani oli muuttunut remmin päässä pomppivaksi kuuroksi jänikseksi. Rally-tokoilustamme oli jonkun verran apua, mutta ylitsepursuava energisyys purkaantui höseltämisenä ja "ylisuorittamisena" eikä aiemmin varmana suorittajana tunnettu koirani tahtonut pysyä kontrollissa. Niinpä oli keksittävä tehokkaampia keinoja energian purkamiseksi, joka tietenkin on tarkoittanut myös oman kuntoni kohottamista. Ollaan siis alettu juoksemaan, nyt kun tiet ovat sulia. Metsälenkeillä spurttaillaan välillä ihan umpimetikössä kierrellen ja kaarrellen puita, jotta tuo joutuisi vähän keskittymään mun perässä pysymiseen eikä vain riuhtomaan joka suuntaan. Fumiko on saanut juoksennella vapaana mukana, kun on ainakin toistaisekis pysynyt mukavan kuuliaisena tyttönä. Hyvä puoli on se, että tuli sitten huomattua miten hunossa kunnossa sitä itse onkaan ja olikin ehkä jo korkea aika tehdä asialle jotain! Tällä kunnolla ei tosin juokseminen vielä noille riitä ja lenkkien lisäksi ollaan treenailtu luoksetuloa ja noutamisia lumessa pelloilla. Pitkään ei noista lumista enään ole iloa ja plan b on koirauimala. Nuka ei luonnonvesissä ui, vaikka vedessä kahlaileekin mielellään mutta viime vuotinen tutustuminen uinnin saloihin hyvinkään koirakylpylässä todisti, että kyllä se osaa ja tykkääkin uida kunhan saa tarpeeksi rohkaisua. Fumikollekin tekisi hyvää! Jospa saisin siitä itselleni vielä uimakaverin.

Pellolla irrottelemassa




Tyytyväinen koira?

ja toinen?




Paljon muutkain päivitettävää muummoassa rally-tokon osalta olisi, mutta taidan tehdä sitten oman päivityksen niiden osalta piakkoin. Sen verta paljastan, että tuli ilmoitettua Nuka ekoihin kisoihin ja myös Fumiko on päässyt tutustumaan rally-tokon saloihin! Luvassa olisi myös jäljestystä ja agilitya.

Suurempi muutos ja menetys elämässämme tapahtui kun uskollisin ystäväni, ensimmäinen koirani Ella nukkui pois pari viikkoa takaperin. Tuhkat hain kotiin tänään ja viikonloppuna olisi tarkotus haudata pikkuinen. Ella on kulkenut lapsuudenkodistani läpi teinivuosien ja itsenäistymisen uskollisesti vierelläni ja jakanut ilot ja surut kanssani. Koira joka on ollut minulle paljon enemmän kuin vain koira, on nyt poissa. Nuku rauhassa pikkuinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti