maanantai 15. syyskuuta 2014

Pläski

Nyt se on sitten nähty sekin, nimittäin Siperianhuskyjen erikoisnäyttely. Mayalle eka kerta näyttelyssä ja mulle eka kerta kun esitän huskyn. Ajoimme paikalle vain sunnuntaiksi pyöräyttämään Mayan kehässä. Aamulla viideltä ylös, vauvalle puurot naamariin ja seuraavat pari tuntia istuttiin autossa. Hieno uusi motari aiheutti hieman hämminkiä, sillä navigaattori ei vielä tiennyt sen olemassaolosta ja saapumisaika heitteli häränpyllyä. Olimme kuitenkin perillä siinä pikkusen ysin jälkeen kun nuorten luokka oli vasta päässyt käyntiin. Odoteltiin, paettiin aurinkoa, syötiin, juotiin ja odoteltiin. Mukavasti oli porukkaa ja tunnelma oli ihan jees. Avoimeen ilmoitettu narttuja 54kpl ja porukka jaettiin kolmeen osaan. Oli niin pitkä aika jännätä, ettei sitten enään edes jaksanut jännätä. Kun lopulta oli meidän vuoro oli Mayakin jo ihan tympiintynyt, mutta kivasti meni silti kehässä. Tuomaria kohtaan hiukan välinpitämätön (ei siis hyppyjä ja lentosuudelmia onneksi), mutta niinpä oli tuomarikin. Vilkaisi hampaat ja se oli siinä.. Mitään ei sanonut suoraan vaan huitoi jotain kädellä ja sitten jos jotain piti sanoa kulki se kehätoimitsijan kautta "sano sille että jatkaa juoksemista". Olisin ymmärtänyt jos kyseessä olisi ollut ulkomaalainen tuomari. Niin ja sitähän sit juostiin. Menin jo laskuissa sekaisin, mutta lienee ollut tarpeen pistää liikkettä meihin ainakin arvostelun perusteella. Kuvista päätellen on sitä varaa mullakin juosta. Huoh, yksi syy lisää miksi en pidä näyttelyistä. Ne kuvat..




ERI napsahti mutta tunnelmaa latisti hieman tuomarin kommentti (ei siis mun korviin tarkoitettu) "laitetaan nyt ERI mutta tämä tulee tipahtamaan jatkosta" harmi kun en kunnolla kuullut perusteluita.

Siperianhuskyjen erikoisnäyttely 14.09.2014 Kotka, Esko Nummijärvi, AVO ERI

"Rotutyyppi erittäin hyvä, mittasuhteiltaan melko hyvä, tuhdissa kunnossa, narttu jolla leveä lyhytkalloinen pää, kauniit korvat, hyvä eturinta, hyvät raajat, erinomaiset kulmaukset, hyvä karvapeite"



Tuhdissa kunnossa. Niin kumpi? :D Vähän pelkäsin tätä kun pari päivää ennen näyttelyä katselin miten panta ja valjaat hukkuivat koiraan. Hieno turkki, mut just nyt! Sehän näyttää läskiltä! No oletin että tunnustelemalla selviää ettei se ole mikään läski, mutta eihän tää tuomari edes koskenut koiraan muuta kuin hampaita katsoakseen. Ei se hoikimmillaan varmasti ole, mutta että tuhdissa kunnossa. Taisi tarkoittaa mua.

Mayan tytär Vesterelva's Dolly

Lumosta rupes palkintosäkit hymyilyttään

Tyytyväinen olen silti. Etenkin Mayaan, se on sitten niin kiva matkaseuralainen. Osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa, ei revi eikä riuhdo remmissä tai rähise muille (paitsi jos turhan likelle tunkee). Myönnettäköön, että ERI oli kyllä täysi yllätys ja meninkin Mayalle lupaamaan uudet valjaat jos sen saa. Ja nehän me sitten ostettiin ja eilen jo koeajettiin! Hyvältä vaikuttivat, kuvia niistä sitten kun pääsemme oikeesti kunnolla alottelemaan syystreenit.


Kesäkarva vs talvikarva. Talvikuvassa hoikemmassa kunnossa. Turjake <3

2 kommenttia:

  1. Mikä se semmonen tuomari on, joka ei koske koiraan muutaku hampaita katsoessa :O herttinen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi valehtelin, taputti se päätä. Mutta äläpä muuta sano, kyllä vähän hämmästyin ja etenkin kun vielä arvioi tukevaksi kopeloimatta niin on siinä varsin "kokenut silmä" ;)

      Poista