maanantai 13. lokakuuta 2014

Herätys rekikoirat! Se on syksy!

Kaikki vaikuttaa olevan kuin ennenkin. Tästä esimerkkinä eräskin päivä jolloin huskyt olivat käväsemässä sisällä ja ihmettelin kun ruokaa laittaessa jaloissa pyöri enään vain Maya. Syy selvisi pian kun Nuka ja Fumiko olivat yhteistuumin purkaneet (paperi)roskiksen työhuoneen lattialle, eli perusmeininki. Huskyja löytää harvemmin pahanteossa, etenkään Nukaa. Sen voi jättää kotiin vaikka kinkku pöydällä eikä se koske siihen ilman lupaa. Mutta tuo työhuoneen roskis.. sille se ei sitten mahda mitään. Pieni punainen vielä yllyttämässä, tuo ilkikurinen nilkki. Fumppa ei tunne sanaa omatunto, se tekee niinkuin huvittaa ja siinä on turha yrittää vääntää suuttumusta kun katsot sen viattomiin silmiin samalla kun se sievästi keikauttelee kippuraa. Arrrggh! Niin rasittava, ärsyttävä, huvittava, ihana, vastustamaton pikku söpöliini.. Punanutulla vaikuttaa siis olevan taas kaikki hyvin. Maya ei ole vielä ihan oma itsensä vaikka reipastunut onkin. Voisi kuvailla perushurtaksi, eli hyvin epätyypillistä Mayaa. Pipo ei onneksi kiristä mut on laiska ku mikä eikä oikeen huvita mikään. Paitsi no vetäminen, se huvittaa aina! Hitaasti tosin on lähtenyt meidän treenikausi käyntiin joka ei tarkoita etteikö oltais treenattu. Muutin vain hieman taktiikkaa. Testingtesting.


Talvi 2012-2013 oli loistava! Ensimmäinen talvi kahdella koiralla ja täydelliset kelit. Sitten sitä vasta tajus miten hieno harrastus tämä onkaan. Viime talvi jäikin sitten väliin kun olin raskaana, tosin kelitkin oli ihan pyllystä. Nyt sitten päätin että tästä tulee kaikkien aikojen rekikausi, sillä tätä on niin odotettu. Reilu vuoden tauko vetohommista ja koirat ihan homeessa. Aloitimme alusta.



Ihan ekana lähdimme nostattamaan kuntoa. Äitiyslomani ajan ollaan toki liikuttu paljon ja tehty pitkiä lenkkejä mutta lähinnä kävellen. Puistossa käydään pari kertaa viikossa jonka lisäksi piha on aidattu koirien käyttöön keväällä. Vetohärvelit saivat jäädä heti alkuunsa odottelemaan vuoroaan kun totesin Mayan vetävän itsensä hengiltä roikkuessani jarruissa periaatteella "vauhti hitaimman mukaan". Nukahan olisi kävellyt. Vauhdin lisääntyessä peitsaa jalat solmussa ja jää roikkumaan seisingin päähän. Ensin pitäisi siis saada peitsaaminen kuriin. Kesäillat olemmekin juosseet säädellen nopeutta optimaaliseksi jotta saisin vahvistettua Nukalle ravia. Alkuun Nuka ravasi yhtäjaksoisesti korkeintaan 100m jolloin tahtoi heti jäädä jälkeen. Nyt ollaan tilanteessa jossa Nuka ravaa lähestulkoon koko 3-5km lenkin pysyen vauhdissa mukana. Vielä ei kuitenkaan kiristä liinoja. Niinpä aloitimme rengastreenit ja siitähän se innostu! Saavat vetää yhdessä sillä toi meidän rengas on niin iso, mutta Maya on hihnassa jotta saan sitä hillittyä senverta että jättäisi Nukallekin vedettävää. Toistaiseksi rengasvedot ovat olleet vain lyhyitä pätkiä juoksulenkin päätteeksi ja Nuka puhkuu intoa! Loistavaa :) Pikkuhiljaa lähdemme vaihtamaan osan juoksulenkeistä kickbikellä viilettämiseen kun ei tahdo mulla enään vauhti (eikä kunto) riittää juosta perässä!

Mayan kivi

Juoksulenkkien lomassa on ollut hyvä tilaisuus harjoitella rauhassa suuntia ym. käskyjä. Nukahan ne haldaa aika hyvin, mutta tahtoisin myös Mayalle lisää varmuutta johtamiseen. En tosin tiedä onko siitä koskaan johtamaan, sillä ainakin toistaiseksi sen työskentely on pitkälti juoksemista vailla järkeä. On päiviä kun se on paremmin kuulolla mutta yleensä käskyn tullessa jää odottamaan mihin Nuka vie tai painelee vaan menemään minne viedään. Tätä lähdin ratkaisemaan lyhentämällä Nukan liinaa niin että Maya juoksee yksin kärjessä ja joutuu pähkimään käskyjä. Tämän toivon myös toimivan kannustamaan Nukaa kiristämään liinoja kirittäessään Mayaa. Toistaiseksi vasta kerran kokeiltu ja ainakaan Nukan osalta ei toiminut mutta Maya otti suuntia. Vähän tahtoo silti jäädä kuuntelemaan Nukaa ellen kannusta jatkamaan. Kunhan oppisi edes kuuntelemaan ja ymmärtämään käskyjä vaikkei johtajaksi rohkenisikaan.

Mukavaa syksyä! Nauttikaa, aina sitä hämmästyy miten pian se on ohi.

2 kommenttia:

  1. Jee, meilläkin on ainaki omasta mielestä elämäni rekikausi tulossa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee hyvä!! Toistaseks taidan olla ite innostuneempi kuin koirat.. mut jospa ääni muuttuu kellossa kun rupiaa mittarilukemat tippumaan pakkasen puolelle :)

      Poista