perjantai 5. kesäkuuta 2015

Työt kutsuu!

Keskiviikkona koitti ensimmäinen työpäivä sitten Djalin astuttua taloon. Ensimmäisinä päivinään Djali osoitti, että pienestä koirasta voi lähteä kovin suuri ääni ja hieman jännitti mitä tulee. Yksinoloa oli kovasti harjoiteltu, mutta kolmessa päivässä ei voinut vielä sanoa sen vielä ihan sujuvan. Automatkalla kiljuttiin enään vain ekat viisi minuuttia, jonka jälkeen nukuttiin kiltisti loppumatka. Tyyliin Helsingin ainoilta ilmaisilta kadunvarsipaikoilta kävelee töihin 10 minuuttia, joka hieman venyi kun ihmeteltiin matkalla kaupungin ääniä, leikkiviä lapsia, jalkapallotreenejä, lokkeja, lenkkeilijöitä, pyöriä, puistoon sammuneita, muita koiria, katukivetyksiä ja ratikkaa. Hirveän reippaasti pieni pentu kulki vierellä hihna suussaan (joo tähän pitää puuttua) ja haki kontaktia minuun heti kun rupesi jännittämään. Kun astuttiin sisään syöksyi ovesta kaikkia rakastava propellikorva, joka oli heti selällään kerjäämässä rapsutuksia ja yrittämässä tervehtiä kaikki odotustilan koirat. Aikamoinen ihastunut lässytys alkoi kuulua ympärillä ja Djali nautti. Reippaasti asteli seuraavaksi vaa'alle, joka näytti päivän painoksi 5,1kg. Ikää tasan 9-viikkoa. Annoin vielä ruoan ja toivoin pennun asettuvan häkkiinsä käsittelemään kaikkea uutta. Hetken se siellä jaksoi huudella hylätyksi tulemistaan surkeana, mutta uinahti pian. Nukkuikin pitkän tovin rentona jalat kohti kattoa ja herättyään käytin ulkona ennen kuin ehti alkaa huudella. Tällä kertaa jäikin häkkiin hiljaa ja koko päivänä uikutti vain satunnaisesti. Olin niin ylpeä pikkuhauvasta! Kun viimeiset asiakkaat olivat poistuneet päästin ukkelin tutkimaan paikkoja ja koko päivän häkissään torkkunut pentu olikin kovin villillä tuulella! Niin reippaasti juoksi ja tutki paikkoja, sekä tartutti pentukuumetta työkavereihin. Työkaverit ei tahtoneet uskoa pennun tulleen vasta lauantaina, sillä piti kuulemma mua jo niin tarkasti silmällä ja seurasi hienosti. Niin hieno pentu!



Seuraava työpäivä menikin jo lähes itkuitta. Olin kassavuorossa ja koska takahuone täyttyi tilaustavarasta "jouduin" ottamaan penikan tiskin taakse kanssani. Siellä se tuhisi jaloissa huomaamattomasti ja uikahti vain kun tuli pissihätä. Jossain siinä loppupäivästä oli ulkoilutuksen jälkeen niin villillä tuulella, että alkoi häkkiin palattuaan komentelemaan kun olisi ollut riehu päällä. Luovutti kuitenkin aika pian, jonka jälkeen päästin ulos kun kiinnostuneet asiakkaat tahtoivat nähdä mikä siellä möykkäsi ja jälleen sai pieni mies ihailua osakseen. Hienosti siis selvisimme ekoista työpäivistämme. Olen kyllä niin tyytyväinen tuohon pentuun, tuntuu kyllä kaikinpuolin juuri oikealta mulle.




1 kommentti: